Shokki, shokimpi, shokein.

Pääsin hetki sitten perille Hevosopistolle. On kyl pakko kommentoida opastuksia, jne. sen verran, että aika heikkoa. Onneksi oon kuitenkin astetta fiksumpi blondi, varustettuna maalaisjärjellä. Joo, ja sitten nämä kurssikeskuksen asuntolan huoneet. En tiedä kuinka siistejä nuo muut huoneet on olleet, mutta kun avasin oman huoneeni oven, meinasin pyörtyä järkytyksestä. Tätä huonetta ei ollut kyllä ketään siivonnut. Roskikset täynnä, sängyt petaamatta, lattia täynnä roskia ja röhniä. Onneksi olin niin fiksun filmaattinen, että otin oman peiton mukaan, vaikka ei kutsun mukaan olisi tarvinnut ottaa kuin omat petivaatteet. Olisi ehkä kuitenkin pitänyt raahata myös se oma tyyny mukaan.

Tänne ei ainakaan vielä ole ilmeisesti tullut muita opparilaisia, tulevat kai myöhemmin illalla tai sitten aikaisin huomenna aamulla. Vähän jänskättää, että millaisia tyyppejä ne muut opparilaiset sitten onkaan. Toivottavasti mukavia, eikä mitään ihan päästään vinksahtaneita.

Kuumettapa hyvinkin...

Oon kovin miettinyt lähteväni ulkomaille valmistuttuani. Hauskinta tässä on se, että en tarkalleen edes tiedä milloin valmistun. Tai onhan mulla oppisopimuspapereihin merkattuna oppisopimuksen kesto, mutta valmistumispäivä on silti avoin. Ai miksikö? Lähinnä siksi, ettei oppisopimukseen merkattu oppisopimuksen kesto ole loppujen lopuksi mitenkään sitova, oppisopimushan päättyy tässä tapauksessa siihen, että olen suorittanut perustutkinnon ja perustutkinnon olen suorittanut silloin kun olen saanut näytöt tehtyä. Se taas milloin saan näytöt tehtyä riippuu aika paljon musta itsestäni. Sinänsä voisi olla todella paljon yksinkertaisempaa, jos olisi joku tarkka päivämäärä, jolloin voisi sanoa valmistuvansa, mutta kaikki on niin liikkuvaa, tai siltä se ainakin tällä hetkellä tuntuu.

No, mutta siis anyway, ulkomaille olisi tarkoitus suunnistaa sitten joskus kun valmistun. Tämä on onneksi siitä helppo ala sitä ajatellen, että melkein voi lähteä sormia napsauttamalla ja sitten jos perillä tajuaakin, ettei tämä ole oikein mulle tarkoitettu paikka, niin voi melko nopealla tahdilla napsauttaa taas sormia ja siirtyä toiseen paikkaan. 

Ainoa mikä mietityttää tällä hetkellä, on se, että mitenköhän tuo kommunikointi sitten sujuisi. Englantia en ole tarvinnut sitten peruskoulun jälkeen, ymmärrän paremmin kuin puhun, sillä ääntämiseni on jotain.. No, niin järkyttävää. Joku kielikurssi voisi olla siis paikallaan ennen ulkomaille lähtemistä. Sivusilmällä olen katsellutkin työväenopistojen, tms kielikurssitarjontaa, mutta en ole varma vielä millaiselle kurssille osallistuminen olisi järkevintä.

Hiukan olen sivusilmällä katsellut alan paikkoja ulkomailta, vaikkei se nyt ihan ajankohtaista vielä olekaan. Ja kun huomenna olen menossa ensimmäiselle lähijaksolle, niin luotan siihen, että sitäkin kautta saa jonkinlaisia suhteita solmittua, niin puskaradio toimii. Käyhän siellä nimekkäitä valmentajua pitämässä klinikoita, tulevana alkuviikkona esim. Richard White (Kyra Kurklundin mies) pitää kaksipäiväisen kouluratsastusklinikan.

Uutta vanhaa, vanhaa uutta.

Poistin iäisyyksiä vanhan blogini bloggerista, koska sinne olin rustaillut asioita, joita en halua muistella. Yhdestä mukavasta laivareissusta parin vuoden takaa olin kuitenkin kirjoittanut ja sen tekstin halusin säilyttää, sillä reissu oli mitä mainioin. Tällainen siis:

"

sunnuntaina 28. joulukuuta 2008

Rillutellen laivalla

Selvisinpäs sittenkin hengissä extempore-laivareissusta! Perjantaina soittelin puhelinluetteloa läpi, jotta saisin jonkun lähtemään kanssani baariin, radalle, irroittelemaan. Sarpan kanssa juttelin sitten noin kello 17.40. puhelimessa ja kyselin, josko hän lähtisi seurakseni baariin. "Ei minnekään baariin, vaan lähdetään laivalle!" En ollut sillä hetkellä edes kotona, joten lupasin viiden minuutin sisällä takaisin, mietittyäni asiaa, satamaan kun piti ehtiä seitemäksi ja sitä ennen kotonakin käydä. No enhän minä ehtinyt edes kun sulkea linjan, niin sain jo soittaa takaisin. Mitä sitä sen enempää miettimään! Siitä sitten kiireellä kotiin, hiukan jotain vaatetta ja 50 [kyllä! viisikymmentä] euroa rahaa mukaan, ovesta ulos ja satamaan - Siljan terminaaliin! Että olin muuten unohtanut, miten raastavaa ja ärsyttävää se satamassa postailu ennen laivaan pääsyä onkaan. Aarght!

Kun me vihdoin päästiin laivaan, käytiin viemässä kamat hyttiin ja suunnattiin kohti tax free:ta. Viinaa, siideriä, fisua, lonkeroa! Ja sitten pidettiin hauskaa. Höh vaan, ettei hytissä ollut minkäänlaista jääkaappia. No, kyllä siihenkin fiksut miehet keksi ratkaisun: tölkit lavuaariin, hana kylmälle ja täysille. Lopulta, kun kukaan ei ehtinyt vahtimaan, vesi valui reippaasti yli lavuaarin, mutta suihkutilassahan on viemäri.. Karaokeakin piti kovin mennä hoilaamaan, mutta jotenkin se aika vaan unohtui siellä hytissä aloitellessa jo. Kello oli lähemmäs yli puolenyön, ennen kun me päästiin loppujen lopuksi ulos hytistä uudestaan. Ja mä olin jo siinä vaiheessa niin hyvissä, että voi tsessus!

Ocean Clubille hetkeksi istuskelemaan ja tilattiin siellä sitten Viru Valge Cooler "Vihreäomena vesimelonit". Oih, ja ne oli hyviä! Clubilta sitten päädyttiin Moonlight Night Clubiin, tietysti. Lisää Coolereita ja valloittamaan tanssilattiiaa. Mä olin niin kaivannut pääsyä veivaa-veivaamaan, että tanssisin varmaan kymmenen biisiä putkeen. Sarppa aina välillä löi mulle Coolerin käteen ja käski juoda - etten ihan kuivuisi.. Miehiä pyöri ympärillä ja pakko myöntää: aika usea oli ihan herkunnäköinen - tai sitten mä olin jo siinä kunnossa, että olin juonut kaikki komeiksi ja hyvännäköisiksi, mutta ei se auttanut, koska mä olin päättänyt olla tämän reissun kiltisti. Mutta siis silti ilo irti hetkestä ja Baila Baila!

Aamulla herättiin kahdeksan aikoihin. Kaikilla oli aika nuutunut olo, ja siinä sitten jonkun aikaa pyörittiin sängyssä, kunnes päätettiin lähteä syömään kunnon meriaamiainen - jos vaikka se krapula ei iskisi niin kovaa. 10,50 euroa per naama. Ihan kiitettävä hinta, mutta teki se aamiainen kyllä hyvääkin. Aamiaisen jälkeen käytiin nopeasti tax freessä ja sitten hyttiin takaisin nukkumaan vielä muutamaksi tunniksi.

Chillailtiin hytissä jonkun aikaa, otettiin hiukan tasottavia ja siistittiin itseämme. Sitten lähdettiinkin taas katsastamaan menoa. Kierreltiin jonkun aikaa Sarpan kanssa pitkin laivaa, käytiin ostamassa tax freestä vielä fantaa ja sitten mentiin Ocean Clubille kuuntelemaan musiikkia ja juomaan viimeiset Coolerit. Seitsemän aikoihin oltiin takaisin satamassa, ja todettiin Sarpan kanssa, että kylläpä se reissu oli kulunut nopeasti. Odoteltiin hytissä viimeiseen asti [jätkät kun olivat sitten päättäneet laivareissun lopun lähestyessä ottaa uuden risteilyn samalla hytillä perään] ja käveltiin viimeisenä laivasta ulos. Ihanaa kun ei tarvinnut postailla ja odotella taas jalat hyytelönä!

Ehjänä pääsin siis perille halimaan kisuja kotiin. Ne kun olivat melkein kokonaisen viikon saaneet olla kotona keskenään, kun olin ollut joulun äidin luona. Kyllä ne kiehnasivat ja kehräsivät kun pääsin kotisohvalle elbaamaan väsyneenä ja reissussa rähjääntyneen. Kiva reissu oli, uudestaan!

"Ruutushoppailua"

Halens

Olin aika yllättynyt, että löysin Halensilta vaikka ja mitä mikä pisti silmään ja olisi kovin tehnyt mieli laittaa tilaukseen, mikäli tämän hetkinen rahatilanne sen vain sallisi. Ja voi sitä mekkojen määrää..! Ja tällaisena kenkäfriikkinä teki oikein pahaa katsella niitä kaikkia kenkiä, koska ne oikein huusi "tilaa mut kotiin, tilaa mut kotiin!"

Henkka&Maukka

H&M ei ole aikaisemmin oikein kuulunut mun suosikkishoppailupaikkoihini, mutta tänään kun kurkin verkkokaupan sivuille, niin löytyi aika paljon kaikkia mielenkiintoisia vaatteita ja varsinkin asusteita. Otin tänne mun blogiin joitakin niistä, jotka pistivät eniten silmään valikoiman joukosta.